Takkatulen lämpöä

Meidän viime "kevään" remontti emotilalla, piti olla ohi kesäkuun alussa, mutta kuinkas kävikään. Viimeisiä listoja vedeltiin kattoihin ja lattioihin ennen joulua! Jokin aika sitten näytti vielä tältä...

Pölyinen pölynimuri.

Katon pahvilevyjen alta (mitkä oli silloin muotia ja laitettiin joka kattoon) paljastu papan ite höyläämät hienot lankut, jotka sitten päätettiin maalata. Onhan se nyt tuhat kertaa hienompaa kattella puukattoa, kun jotain kynystä pahvia, eikös.

Tässä oli leivinuuni...

Yksi asia mikä venytti remonttia, oli leivinuunin purkaminen, mikä ei kuulunu alkuperäisiin suunnitelmiin. Nyt näin jälkikäteen voin sanoa, että kyllä kannatti! Meillä on nyt niiiiiiin ihana leivin uuni, ettei monella olekkaan. Ollaan myös aina äidin kanssa haaveiltu ketiöön vanhaa puuhellaa. Siis semmosta, missä voi pidellä kynsitulia ja köllötellä samalla aamukaffella keittiön penkkisängyllä (vai miksihän niitä kututaan). Noh, onneksi meidän muurari Matilla ei ole peukalo keskellä kämmentä, niin sellainenhan sitten keittiöönki muurattiin. Voin sanoa, että öljylaskussa taatusti säästetään tänä talvena.

Ihana pikkunen keittiönhella =)

 Hellaan saattaa tulla tai saattaa olla tulematta, vielä pinnoite. Katsotaan mihin se silmä sitten mieltyy. Kiinnittäkää huomiota myös lattiaan, joka on keittiössä aivan musta. Ja lankku lattia, tottakai! Sen verran puulattia miellyttää, että eiköhän sitä joudu remontoimaan tuota lopputaloaki tässä vuosien varrella. Vanhat omikotitalot on siinnä mielessä aika projekteja, että kun yhden nurkan saat valmiiksi, niin toisesta saat jatkaa. Ja kun viimeinenki nurkka on käyty läpi, niin saat aloittaa uuden kierroksen. Noh, eipähän ainakaan tekeminen lopu kesken.

Hellan päällä on hyvä kuivattaa leivänkannikoita lampaille. Tarkotus oli viimekesänä niitä jo hommata rouskutteleen ympäristöä kuntoon, mutta kukaan ei kerennyt tekemään lammashakaa remontin keskeltä. Jospas sitä sitten seuraavana kesänä sais haalittua sen haaveissa olleen eläintarhan. Kattila on muuten vanha (ties mistä tullu) ja siinnä on aina kuumaa vettä varalta, jos johonki tarvetta tulee.

Uusi leivinuuni.

Uudessa uunissa paistuu ihan super hyvät rieskat. Mummo ja Iina leipo kampanisuja jotka kylläki paloi pohjasta. Leivinuunin käyttö vaatii opettelua ja oman uuninsa tuntemista. Taitolaji sanon minä.

Mutta kyllä nyt passaa ja emotilallaki on taas lämpöisät oltavat!